Päivää vietettiin Ukissa käymällä Sankarihaudoilla, Vapaussodan muistomerkillä ja Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä. Kaikilla laskettiin kukkia, laulettiin, soitettiin ja pidettiin puhe. Sankarihaudoilla puhui Jouko Antola, Vapausodan muistomerkillä Timo Järvinen ja Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä oli minun puheeni vuoro. Ilma oli ikävä, mutta niin oli ollut näidenkin sotien aikana monesti. Talvisodassa oli -30-40 pitkän aikaa. Nyt ainoastaan taivas itki tapahtuneita. Alla minun puheeni.
 
Olemme Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä. Tämä on 3. muistomerkki jota tänään kunnioitamme. Kaikki ovat omistettuja omilla teksteillään. Kaikki ovat kuitenkin vakaumuksensa puolesta kaatuneet. Vakaumuksia on monenlaisia. Uskon kuitenkin kaikilla näillä kaatuneilla olleen melko samanlaiset näkemykset. He ovat tavoitelleet parempaa tulevaisuutta.
Kaikista tapahtumista ja tavoitteista käytetään erilaisia nimiä. Tässä kunnioitamme niitä jotka menettivät hengensä kriisissä jota voittajat sanoivat kapinaksi tai punakapinaksi. Hävinneet taas luokkasodaksi. Myös nimitykset vapaussota ja veljessota olivat yleisesti käytettyjä. -60 luvulla yhteiskunta alkoi muuttua suvaitsevammaksi ja jyrkät rajat loiventua.
Tähän vaikutti vahvasti Väinö Linnan teos "Täällä Pohjantähden alla". Tästä tehtiin myös elokuva jota sangoin joukoin käytiin katsomassa. Tämä avasi vuosikymmeniä suljettuna olleet keskustelut. Pääasiassa ihmiset eivät kyseenalaistaneet Linnan näkemyksiä vaan ne hyväksyttiin absoluuttisena totuutena. Tästä alkoivat myös tapahtumien tutkimukset. Konfliktin nimikin muuttui "Kansalaisodaksi" joka nimi tuli aika yleisesti hyväksytyksi.
Vähitellen tutkimuksia alkoi tulla runsaastikin. Nämä pohjautuivat pitkälti ammattitaitoisten tekemiin tutkimuksiin ja pyrkivät asioiden todelliseen selventämiseen. Tämä huipentui -90 luvulla valtion kustantamaan projektiin joka sai nimekseen "Suomen sotasurmat 1918-1922". Projektia veti professori Heikki Ylikangas. Hän on muutenkin poistanut menestyksellä historiastamme valkoisia sivuja.
Näiden selvitysten myötä konfliktin nimi jälleen muuttui  -90 luvulla sisällissota, tuli yleiseksi.
Mikä on sisällissota? Kansainvälisessä oikeudessa sisällissota määritellään valtion sisäiseksi eri ryhmien väliseksi aseelliseksi yhteenotoksi. Mittasuhteen pitää olla sellainen, että voidaan puhua eri osapuolista.
Sisällissodat ovat harvoin sellaisia joihin osallistuvat vain kyseisen valtion kansalaiset. Niin Suomenkin sisällissodassa. Sota alkoi vaiheessa jossa Venäjä oli muuttunut Neuvostoliitoksi ja Suomi oli samassa rytäkässä julistautunut itsenäiseksi. Täällä oli Venäjän jäljiltä vielä sotaväkeä. Nämä osallistuivat sotaan punaisten puolella. Valkoisten puolella oli saksalaisia sotilaita joita tuli maahan varsinkin sodan loppupuolella.Nämä joukot eivät kuitenkaan sotaa ratkaisseet.
Sodan jälkeen alkoi vaikea aika koota kansa yhteen. Vähitellen se on onnistunut. Enää ei keskuudessamme ole henkilöitä jotka muistaisivat tuolloisia tapahtumia. Nuoruudessani keskustelin kyllä sellaisten kanssa joilla oli muistikuvia tapahtumista tosin kellään ei ollut omakohtaisia kokemuksia väkivaltaisuuksista. Nousuhumalassa alettiin kertoa suvun kokemista. Näin syvällä ne olivat ettei niistä selvänä puhuttu.
Nyt eletään jo aikaa etteivät suvut ilmeisestikään enää kerro näistä asioista vihamielisiä tarinoita lapsilleen. Todennäköisesti eivät kerro mitään. Sikäli aika on parempi, että kiinnostusta ollessa noihin tapahtumiin kirjoista löytyy jo totuus. Toivottavasti emme Suomessa enää koskaan joudu vastaaviin tapahtumiin. Tosin viime aikoina on maastamme löytynyt tahoja jotka ovat olleet valmiita kiristämään sisäisiä suhteita. Uskon kuitenkin tällaisten olevan niin pieni vähemmistö, että tulemme edelleen viemään isänmaatamme kohti parempaa tulevaisuutta.