Ulkona on hieno syyspäivä. Kävin jo kaatamassa, katkomassa ja halkomassa pystyyn kuivuneen isohkon puun. Pilkon myöhemmin syksyllä. Puita kuolee metsissä aika paljon. Mistähän johtunee? Aniharvoin on ikä kysymys. 

Naapurissa on useita hehtaareja perunaa, joita saa kuokkia ilmaiseksi. Kyllähän siellä kuokkijoitakin käy, mutta kyllä luulen paljon jäävän talven alle peltoon. Ihmisille, kun kertoo tilaisuudesta ilmaiseen ruokaan niin hyvin usein vastataan, "Minulla ei ole säilytystiloja, ei ole kuokkaa, syön niin vähän perunoita". Ymmärrän hyvin nämä syyt, mutta on yhteiskunnastamme tullut haavoittuva. Ei todella ole säilytytys tilaa ruualle kuin muutamiksi päiviksi.

Luonto ja ihmisluonto ovat näyttäneet haavoittuvaisuutemme. On hyvin paljon mahdollista jakeluketjujen pysähtyminen pitkäksi aikaa. Sitten onkin totinen paikka. Norjassa on siitä hyvä rakennuslaki, että se määrää joka rakennukseen tulisija. Meillä katastrofissa loppuu lämpö ja ruoka. 

Meidän ympäristössä on myös joka syksy alkanut liikkumaan 5 lammasta talveentuloon asti. Sen piti loppua. Eilen aamulla tuosta ohi vaelsi kuitenkin 7 lammasta. Illalla tulivat taas ja pihallekin. Kukat on vaarassa. Mentiin niitä hätyyttelemään. Olivat paljon rohkeampia kuin aiempina vuosina. Aiemmin ei ole päässyt 20 metriä lähemmäs. Nyt tuli eräs syömään kädestäni leipääkin. Niin, kyllä täällä kelpaa. Kuokka ja pyssy mukaan niin saa hyvää lammaspataa. Lammaskaalia ei muuten kuin kaalia ostamalla.