Eilen oli tv:ssä mielenkiintoista urheilua pitämässä ajatukset ja ihmiset poissa äitienpäivän vietosta. Itse seurasin silmät rävähtämättä maastojuoksua. Yleisurheilu on ajautunut niin pois mielenkiinnposta, että hyvä jos SM-kisojen kärkipään tulokset löytyvät.

Naisissa oli niin lupaavia juoksuja, että kesästä voi odottaa hyvää. Miesten juoksuista ei valopilkkuja löytynyt. Suunnistajat rymistävät tuloslistojen kärkeen. Tilanne on sama kuin hiihdon ja ampumahiidon suhteen. Ilman pyssyä tai kompassia pitää olla Suomen kärkeä, jos aikoo maailmalla pärjätä.

Parhaiten juoksi vielä juniori Topi Raitanen voittaen mestaruuden. Yllättävän hyvin juoksi myös ukilainen Enni Jalava ollen nuorissa 7. ja häviten vain vajaat puolitoista minuuttia Aliisa Vainiolle. Tosin pitää muistaa tuossa ajassa juostavan puolisen kilometriä. Samoin on iso ero naistenjuoksussa 3000 metrillä juosta 9 minuuttiin tai 10.30. Tulosta ei pidä väheksyä. Se lupaa selvästi mahdollisuudet aikuisten sarjassakin suunnistuksen maailmanhuipulle.

Juoksujen jälkeen tuli katsottua vuorotellen koripalloa ja jääkiekkoa. Koripallossa Kouvot taitaa kyllä voittaa mestaruuden. Oli se niin ylivoimainen, että 1 tappio lienee ollut jotain ylimielisyyttä. Huomio kiinnittyi myös Jyri Lehtoseen. Oli kaveri Ukin aikojen jälkeen viihtynyt ruokapöydässä.

Jääkiekossa Suomella on hyvä joukkue. Ennen ollaan oltu tekemisissä Valko-Venäjän ja Saksan kanssa. Nyt näistä ei vastusta ollut. Patrik Lainetta suitsutetaan niin, että miten pojan pää kestää. Minusta Mikko Rantasen pitäminen penkillä on mielestäni väärin. Hän oli jo nuorten MM-kisoissa tosi hyvä, mutta hänellä ei ollut niin hyviä ketjukavereita kuin Laineella ja Sebastian Aholla.

Samoin on unohdettu Artturi Lehkonen. Hän ei ole edes joukkueessa vaikka on Ruotsin liigan paras ja teki sopimuksen NHL:ään. Hän ei mahtunut 20-vuotiaidenkaan joukkueeseen. Ollaanko liitossa ajantasalla. Muutama vuosi sitten näytti ettei ole tulossa hyviä nuoria. Nyt niitä on pilvinpimeion. Hyvältä näyttää.