Meillä on tällä valtuustokaudella nostanut päätään lapsiperheiden ja eläkeläisten vastakkainasettelu. Typerää. Ihmisen elinkaareen syntymästä kuolemaan kuuluvat pääsääntöisesti  molemmat. Olemme sitten missä kohtaa kaarta tahansa, pitää ymmärtää jossain vaiheessa olevansa jommalla kummalla näistä. Välillä saa yhteiskunnalta enemmän kuin maksaa, toisessa kohtaa maksaa enemmän kuin saa. Tämä on nimenomaan hyvinvointi yhteiskunnan perusidea. 

Viime valtuustokaudella ei muistaakseni tällaista keskustelua käyty kertaakaan. Nyt se nostaa toistuvasti päätään. Kuvaako se ihmisten koventunutta ajatusmaailmaa. Nyt, heti, kaikki, minulle. Omasta puolestani olen todella iloinen yhteiskunnan tuesta jota sain lasten ollessa pieniä. En olisi itse pystynyt maksamaan kaikkia koulu ym. menoja. Työelämän loppupuolella ja nyt eläkeläisenä olen reilusti nettomaksaja. Eikä harmita. Asun kaukana U:kin keskustasta ja joka päivä kunnossa oleva auto on välttämättömyys. Töissä ollessa vuoden lopussa katsoessa maksetun veronmäärää tuli mieleen, tuolla summalla saisi hyvän auton. Silti ymmärrys voitti. Yhteiskunnan palveluihin tarvitaan rahaa.

Ihmiset ovat aina asettaneet asioita vastakkain. Milloin rodut, milloin uskonto ja sitten on tartuttu aseisiin ja alettu tappamaan. Syvälle on iskostunut oma paremmuus ja omanedun tavoittelu. Lopetetaan nyt ajoissa U:kissa moinen hömpötys. Olemme tiukilla. Ajatelkaamme jokaista uutta ja vanhaa kulua siltä pohjalta miten tärkeä ja välttämätön se on. Mihin ihmisryhmään se kohdistuu, on täysin toisarvoinen asia.