Kesä on rutikuiva. Puutarhanhoidossa ikävää. Vaimo on innokas kasvien hoitaja, talvella jo aloitetaan siemeniä kylvämällä. Kylvölaatikoita on joka puolella. Kevään edistyessä niitä aletaan siirtää viherhuoneeseen. Pari vuotta sitten rakensin sellaisen pitkällisten uhkailujen ja maanittelujen jälkeen. Siellä ei ole lämmitystä. Tänä keväänä alettiin miettiä ja tutkia erilaisia lämmittimiä. Ensi keväänä lienee jokin hankittava.

Meillä oli oma kaivo ennenkuin tännekin perustettiin vesiosuuskunta ja saatiin kaupungin hyvä vesi. Oma oli ruosteista ja kalkkista. Hyvältä sekin maistui, kun ei mitään vertailukohdetta ollut. Pumppuvehkeet siirsin kylmään ulkorakennukseen. Kyllä sieltäkin viimeistään huhtikuussa on jäät sulaneet. Lämpökaapelinkin olen työntänyt putkeen. Se varmaan auttaa saamaan aikaisin veden kaivosta. Tosin ei sitä paljoa keväällä tarvitse. Olen laiska autonpesijä, joten harvoin pumppu käy.

Nyt kuivana kesänä täytetään tynnyreitä, annetaan lämmetä ja sitten kannetaan kukille. Ei sitä niin paljoa vitisi kantaa joten kuivuus uhkaa monia kasveja ainakin puita, pensaita ja varsinkin nurmikkoa. Nurmikon kuivuus ei kyllä minua harmita. Nyt ei ole kahteen viikkoon leikattu. Jostain alkaa olla hieman pitkää ja valkoapila rehottaa. Nurmikko on siitä merkillinen, että vaikka se kulottuisikin niin sateen jälkeen alkaa taas kasvaa. Tiistaiksi on luvatuu ukkosta ja sadetta. Toivottavasti Kerttu hallitsee hommansa.