Vanhustenhuollon palvelurakenne selvitys kirvoitti valtuuston ja muutenkin keskustelun vanhuksista. Vastaus otsikon kysymykseen on muuttunut viime vuosikymmeninä paljolti. Me eläkeläiset muistamme miten nuoruudessamme jo viisikymppinen oli työn raskaan uuvuttama. Nykyisen ei ruumiillista työtä tehdä senaikaisessa merkityksessä. Ihmiset siirtyvät valtaosin terveinä ja hyväkuntoisina eläkkeelle. Minusta viime vuosien keskusteluissa on ollut vallitsevana käsitys vanhuuden alkavan n. 80-vuotiaana. Tämä on tuonut esille vaatimukset eläkeiän nostosta. Ihmisillä on mahdollisuus nauttia vapaasta terveestä elämästä vielä pitkään 70-vuotta täytettyäänkin. Minä en kannata eläkeiän nostoa. Ei nyt mennä siihen. Se on oman messunsa arvoinen.

Monen valtuutetun puheenvuoroista paistoi näkemys eläkkeelle siirtyvän, siirtyvän samalla kaupungin vanhushuollon asiakkaaksi. Tämä väärinkäsitys olisi selvinnyt kuuntelemalla Päivi Parkkilan alustusta. Eräskin valtuutettu todisti monimutkaisen vaikeasti ymmärrettävän laskutoimituksen jälkeen eläkeläisen olevan 65 vuoden iän jälkeen 20 vuoden kuluttua 85-vuotias ja valmis kärrättäväksi jonkin laitoksen vuodeosastolle. U:kin vanhustyön toiminta-ajatuskin lähtee palveluiden tarjoamisesta yli 75-vuotta täyttäneille avuntarvitsijoille ja heidän omaisilleen. Eräänä periaatteena on myös yhdenvertaisuus muun väestön kanssa. Ei laitostaminen eikä reservaatteihin siirtäminen.

U:kissa valtaosa eläkeläisistä ja vanhuksista tulevat täysin omavaraisesti toimeen. Huolimatta siitä, että meillä avun ja hoidon kriteerit ovat huomattavan alhaiset. Päätösehdotus sisälsikin näiden kriteerin hyväksymistä nykyistä tiukempina. Tämä esitys ei herättänyt minkäänlaista mielenkiintoa. Kirjoitin tästä aiemmin täällä eikä sekään herättänyt yhtään kommenttia. Olenko väärässä tulkitessani ettei kriteerien tiukentamisesta olla erimieltä?

Minulta on kyselty kantaani senioritaloihin. Se ei ole kovinkaan selkeä sillä minulle ei ole kirkkaana selvinnyt mistä on kysymys. Minusta senioritalolla tarkoitetaan taloa jota asuttavat eläkeläiset jotka eivät saa kaupungin kodinhoidon palveluita ja ovat valmiita ostamaan niitä yksityisiltä palveluntarjoajilta jotka pystyisivät tarjoamaan palveluitaan hiukan halvemmalla työkohteiden sijaitessa yhtenäisessä paikassa. Tätä on moneen otteeseen viritelty viime vuosina. Ilmeisesti tarvitsijoita ei ole ollut riittävästi sillä yksikään hanke ei ole johtanut toteutukseen.

Olettaisin syynä olevan sen ettei ihminen halua lähteä turvallisesta, tutusta kodistaan mihinkään muualle siksi, että on eläköitynyt. Kodin ympäristö on tuttu ja rakas. Asut kaikenikäisten keskuudessa. Päivittäin tapaat tuttuja joiden kanssa on mukavaa jutella. Voit piipahtaa kaupungilla ja kahviloissa turisemassa ihmisten kanssa. Aika kuluu ja mieli pysyy virkeänä. Siirtyminen johonkin reservaattiin jonka etuna on lyhyt maanalainen käytävä ruumishuoneelle, ei kuulosta kiehtovalta.

Toivoisin alustukseni herättävä ajatuksia ja keskustelua nyt ajankohtaisesta vanhustyön palvelurakenteesta.